On vähän tullut vettä niskaan muutenkin... Lauseeseen: ”till I collapse”, kunnes romahdan, taisi päättyä edellinen viestini. Ja voihan naurupeukkuhekotus, kauan siinä sitten menikin. Se on vähän sillä lailla, että jos aiemmin tuli mentyä vauhdilla ylös ja samalla vauhdilla alas, niin viime viikon vuorossa oli ottaa pelkkää lukua. Kuten aiemmassa viestissä mainitsin, ensinnäkin pelit olivat menneet jo jonkin aikaa kohtalaisen vahvasti vihkoon. Lopulta tulinkin sitten ryssineeksi oikein kunnolla.
Vajaan 25 tuhannen ”breakeven” käden jakso huipentui 5-6 päivän tauottomaan turpaan ottamiseen, jonka jälkeen huomasin olevani kokolailla täysin katki, rikki, poikki, hajalla jo viime viikon alkupuoliskolla. Säälittävää tai ei, mutta en oikein onnistunut tekemään edes mitään suurta yksittäistä romahdusta esim. jollain tilttisession päättäneellä ohivedolla jossain netin highstakes-pöydissä, jonka turvin voisin ainakin yrittää piilottaa katkeamiseni epäonnen taakse. Oikeastihan se olisi vieläkin tyhmempää, mutta ainakin olisi jotain mistä jossitella ja toisaalta olen huomannut, että edes etäisesti kortinpeluuseen liittyvistä pokeriblogeista/-päiväkirjoista (joista n. 95 prosenttia on täyttä paskaa, eli vain aavistuksen pienempi osa, kuin näistä blogeista ylipäätään) parhaat ovat niitä jotka päättyvät siihen kun saa nauraa tuollaisille typeryksille. Nyt joudutte nauramaan muuten vain. Tuollaisessa katkeamisessa saattaisi kuitenkin olla sellainen hyvä puoli, ettei se välttämättä olisi henkisesti niin kova paikka, kuin katketa käytännössä omaa huonouttaan, ei pelkästään idioottimaisuuttaan. Vaikka ei tästäkään nyt idioottimaisuutta varsinaisesti voi sanoa puuttuneen, sillä en katkonut pelkästään pelitilejäni vaan sain kyllä itseni jokseenkin täydellisesti poikki, niin käyttörahoja mutta ennen kaikkea mieltäni myöten. Että ihan hyvin ja oikeaoppisesti vedetty...
Mutta sitä niittää mitä kylvää. Jos töiden tekeminen (pelaaminen, pelien analysointi, uuden oppiminen) ei nappaa, vaan päästää lähinnä omaa laiskuuttaan oman taloutensa sellaiseen pisteeseen, että onkin yhtäkkiä yksinkertaisesti pakko voittaa, niin on kyllä epäilemättä tekemisissä väärän ”ammatin” kanssa ja saa juuri mitä ansaitseekin. Eikä siten ole varaa itkeä kun paskat on housuissa.
Poikkimeneminen vitutti, vituttaa, hävetti ja hävettää oikeastaan vieläkin enemmän kuin olisin koskaan osannut aavistella. Tai enhän minä sitä koskaan suostunut aavistelemaan, vaikka kuinka olin ”pokeriammattilaisen” irvikuva, pelaten lähinnä silloin kun se kiinnosti ja lorvien loppuajan yms. seikkojen takia tähän nyt niistä sen enempää tunnustamatta. Eihän sitä kukaan usko, että itse voisi joskus mennä nurin. Ne ovat aina ne toiset jotka katkeavat, kuten ne ovat aina ne toiset kuskitkin jotka ajelevat kolareita tai ne toiset jotka menettävät työpaikkansa – en minä, eihän sellaista minulle voi tapahtua. Olen aina ajatellut, että kun se tilanne tulee, että on ”pakko takoa niitä nopeita kierroksia” Räikkösen tyyliin, painaa sitä rahaa, niin silloinhan sen sitten teen. Tavallisesti näin, nyt se ei vain aivan onnistunutkaan. Ainakin se on tullut selväksi, ettei tämä laji kyllä onnistu yhtään, jos sitä yrittää väkisin hampaat irvessä vääntää, kuten nyt tuli tehtyä liian pitkään. (Pakko myöntää, että tuo oli lähinnä oman empiirisen tutkimukseni tulos, jonka tutkimuskohteet rajoittuvat itseeni.) Paljon peliä turhautuneena ja paljon takkiin muutamassa päivässä ja se tuntui olevan siinä. Ei ollut kovin kivaa muutamaan päivään. Kuten jo aiemmin viittasin, taisin lopulta katkoa kuitenkin enemmän oman mieleni kuin rahapussini.
Pari päivää siinä meni täysin rikkinäisenä. Jopa niin rikkinäisenä, että – en ollut tässä vaiheessa vielä päässyt em. listalla vielä yhtään eteenpäin eli edes kohtaan 24 – kysäisin jopa vähän ”apua” kaverilta, mutta joko sitten tyhmyyttäni tai fiksuuttani päätin kuitenkin torjua sen. (Ei ole oikein koskaan ollut tarvetta opetella tuota avunpyytämistä, mutta ei se kauhean kivalta taaskaan tuntunut.) Kiitokset kuitenkin tarjouksesta. Kun soppa on kerran keitetty niin pakkohan se on itse lusikoida, vielä kun itseltäni löytyy ehkä vähiten sympatiaa maailmassa ”uhkapelaajia” ja heidän poikkimenemisiään kohtaan. Joten eihän siinä taas voinut kuin napata itseä niskasta kiinni ja prkl: ”Exoriare aliquis nostris ex ossibus ultor” - kohotkoon luistani kostaja.
Ja niin kohosi. Ravistelin suurimman vitutuksen kapeilta harteiltani, manipuloin oman itseluottamukseni jälleen kohdalleen ja raavin jonkinlaisen pelikassan kokoon, jotakuinkin sellaisen etten joudu liikoja ”gämbläämään”, enkä toisaalta myöskään ”lottomaan” aivan minipöytiin eli ei tässä nyt niin kovasti tarvinnut tiputtaa. (Eli ehkä vähän ylidramatisoin tilannetta, mutta luulen sen johtuvan juuri siitä, että katkesin enemmän henkisesti, jonka jälkeen oli vähän sellainen ”mitäs vittua nyt tehdään” – fiilis, sori.) Varsin hyvin tuo on nyt lähtenytkin käyntiin, mutta ei tuo nyt helpolta tuntunut. Itse asiassa luulen, että olin juuri tällaista herätystä vailla. Vähän liian helppoa tämä on ollut kaikkine 15-70 tuntisine ”työkuukausine” viimeisen vuoden ajan. Ja luulen muidenkin olevan helpottuneita, että mulla on kerrankin oikeita ongelmia, että en pelkästään enää näytä siltä kuin niitä olisi.
Noh, toivottavasti sitä tuli taas opittua omista virheistä jotain. ...Ja näin ollen osaan sitten seuraavan kerran katketa vaikka nimimerkki ”LarsLuzakia” (yksi tämän hetken maailman parhaista heads up –pelaajista) vastaan jossain sadan tonnin pöydissä.
Mutta jotta mennyt viikko olisi varmasti ollut valmis paketoitavaksi jo torstaina ennen kuin sain itseni tolpilleen, satuin vielä hoitamaan itseni aivan muista syistä tutustumiskierrokselle paikalliseen sairaalaan. Ei siinä mitään, kuten täälläpäin on tapana niin tämäkin (toki ”länkkäreille” pääasiassa suunniteltu) sairaala vastasi ulkoisilta puitteiltaan ja palvelutasoltaan hyvin esim. suomalaisia hotelleja. Tosin myös hinta vastasi poikkeuksellisesti sitä. Tytöt vain kikattivat tiskin takana kertoessaan, että pelkkä ”sisäänpääsymaksu” oli rapiat 100 €uroa jatkaen vielä kihertäen: ”that includes anything”, hih hih... Just, kaippa sitä olisi halvemmalla päässyt jossain muualla, mutta eipä ollut niin fiilistä/kuntoa lähteä enää uimaan ympäri saarta etsiäkseen toista lääkäriä, hih hih. Hoidon ja asiakaspalvelunkaan tasoon ei voinut olla kuin hyvin tyytyväinen. Varsinaisesti taloutta, kuten myöskään noiden päivien pientä alakuloa tuo vierailu ei kyllä parantanut, mutta olen edelleen hengissä, joten eipä tässä nyt niin jaksa murehtia. Koetuloksia odotellessa ehdin kyllä kelailemaan jo kaikennäköistä muuta... ääh... ja vitut kelaillut mitään
, olin varma ettei tämä ole mikään ”big deal”, vaan lähinnä torkuin noidenkin tuntien yli. Ja mitä niitä ”tarinoita” muutenkaan etukäteen keksimään tai varsinkaan murehtimaan, jos ei niihin jaksa edes keksiä onnellisia loppuja. Pöh. Shit happens, rapatessa roiskuu ja kahlatessa kastuu. Olen taas back in business ja kelailen jatkossa vain pöydistä kaloja, joten:Yeah woah
Me wanna see everybody on move
Yeah
Everybody dance now!
Let's go
whoo!
Let's go
Make it hot
Come on
Let's go
Rock, rock, say what, rock
Let's go
Everybody dance now!
Perjantaina tosin olisin tahtonut kovasti lähteä naapurisaarelle, Koh Phangalle, maailmanlaajuisestikin tunnettuihin Full Moon Partyihin 10-20 tuhannen(?) muun seuraksi, mutta se nyt oli pakko jättää väliin kaiken yllämainitun vuoksi. Haamittaa, mutta ensi täydenkuun aikaan sitten. Ennen sitä tässä kuitenkin täytyy ainakin hoitaa keskiviikon(?) halloween pippalot alta ja mikäs siinä on hoidellessa, kun jostain syystä meikäläisen ei kuulemma tarvitse edes pukeutua sen kummemmin hirviöksi...
Mutta ei kai tässä, kuulemma jo heti joulukuun alkupuolella kirkastuu.
Ps. Pientä päivitystäkin loppuun yllämainitun jälkeen. Olen pelannut nyt varsin jäätävästi, tulosta syntyy ja aurinkokin on taas paistanut parina päivänä. Tosin olin ja olen edelleen vähän aikeissa lähteä piakkoin tapaamaan häntä Phi Phi-saarille, mikäli tuo jatkaa piileskelyään.
Taisi muuten tulla kirottua tässä viestissä kohtuu tiuhaan, joten tsori, joskus asioista on vain puhuttava niiden oikeilla nimillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti