Satuin siinä sitten syystä tai toisesta valvomaan koko yön – eikä siinä edes mitään outoa, vähänkään meikäläistä tuntevat tietävät omien päivärytmien olevan vähintäänkin epäkristillisiä. Hieman poikkeavaa oli, että en mennyt kuitenkaan vielä aamullakaan nukkumaan, vaan ajattelin sitten pyyhkäistä toisen päivän vähän niin kuin samoilla lämmöillä, tietämättä silloin vielä kaiken muuttuvan vain lämpöisemmäksi päivän mittaan.
Heti siinä (keskiviikkona) yhdentoista jälkeen, kukon (ovat muuten yksiä vittumaisimpia eläimiä maan päällä) juuri laulettua kömmin pihalle lähteäkseni popsimaan aamupalaa, olotilan ollessa valmiiksi jokseenkin hämmentyneen vittuuntununut. Pelit eivät ole sujuneet, niin kuin ne eivät koskaan tässä maassa tunnu sujuvan ja olin muutenkin vähän pihalla tietämättä mitä oikeastaan olen tekemässä. Noh, eipä siinä, pihalle päästyäni törmäsin majapaikkani johtajaan, joka alkoi ennen huomenien sanomista avautumaan, että mulla on tasan kello kahteen asti aikaa pakata kamppeeni ja suorittaa ”checkout”... Olin aivan, että ”mitä vittua nyt taas”, en millään jaksanut uskoa tämän kokovartalokyrvän juttuja, kun hän jatkoi olevansa tosissaan ja että meikäläisen todellakin olisi nyt poistuttava. Oli kuulemma yöllä ammuttu raketteja mun parvekkeelta aiheuttaen suurta vahinkoa rakennukselle ja muille asukkaille. Että voi nyt saatana, muutenkin viime päivät melkoisessa tiltissä viettäneenä otin kyllä huikeat lämmöt päälle ja vain jokin taikavoima esti paiskomasta tätä
patonkia (ranskalainen) korvista kivikkoon. Oikeassahan se oli, kämpillä käyneet kaverit todellakin ampuivat yhden raketin, roomalaisen kynttilän, parvekkeelta aamuneljältä jolloin jokseenkin koko saari oli tuikiturvallisesti nukkumassa.Olihan se melkoinen kuningasidea kaverilta, mutta olin havaitsevinani ”lievää” ylireagointia, jo pelkästään sen takia, että ympäri saarta ammutaan raketteja about ympäri vuorokauden aivan paikasta riippumatta, kuten myös siinä, että tämä ***** ******** (en jaksa enää kiroilla) tuli varsinaisella gestapomeiningillä muiden työntekijöiden kanssa tutkimaan lähdön hetkellä kämppääni etsien pienen pieniäkin epäkohtia joista pääsisi laskuttamaan lisää. Yllätys, yllätys, mitään muuta huomautettavaa ei kaiken naurettavan penkomisen, petivaatteiden repimisen ja tuolien päällysten avaamisen jälkeen löytynyt kuin koiran haju. Se olikin yllättävää, meillä kun on ”hh:n” kanssa ollut heidän omalla luvallaan reilun kuukauden ikäinen koiranpentu hoidossa, joten kuittasin haistavani vain paskan, ja vakuutin, että ennen heidän tuloaan en haistanut edes sitä. Lisämaksuilta säästyin siltä erää, mutta kävin kyllä niin lämpöisenä koko päivän, että sain upotettua päivän mittaan 16k bahtia (reilut 300€oohia jolla täällä voisi elää kuukauden) ja seuraavana päivänä huomasin saaneeni sillä vain lipun Bangkokiin ja hiusten leikkuun (lippu 20€ ja saman hintaisesta hiusten leikkuusta ~80% oli tippiä hyvälle kaverilleni). Olin toki yöllä saanut sen lisäksi vuokrattua uuden kämpän yhdeksi yöksi, mutta ei siihenkään edes tuon tipin vertaa ollut kulunut.
Siitäkään huolimatta, että olin ajatellut lähteä maakuntakierrokselle tämän viikonlopun jälkeen, niin ei tsiisus, ei mitään järkeä, en kaivannut tätä, enkä tod. ole nyt niin varoissa että voisin huitoa kolmeakaan sataa menemään erinäiseen skeidaan.
Siinä yllä vielä tutun tutun viisivuotiaan tyttären mielipide asiaan - jonka perheen luona vietän tämän (to-pe) yön varsin köyhissä ja askeettisissa oloissa - kun tilitin hänelle kaiken tapahtuneen. Luulen hänen osuneen tuossa varsin oikeaan.
Menen nyt Bangkokiin päiväksi tai pariksi ja jatkan sieltä kai Udon Thaniin hyvin lähelle Laosin rajaa ainakin viikoksi tai kahdeksi. Sen kummempia suunnitelmia yllättäen tällekään reissulle ei ole. Jälkimmäisessä tosin uskon näkeväni jonkinlaisen kauniiden tyttöjen kasvattamon, hautomon, pesän ja jalostamon, kun jokseenkin kaikki kauneimmat tytöt ympäri Thaimaata/maailmaa kertovat olevansa tuolta kotoisin... Toisekseen odotan näkeväni suunnattomasti köyhyyttä, joten jos ensin mainittu saisikin hyvälle tuulelle, jälkimmäinen pudottaa sitten pahoinvoinnin kera apaatiaan.
Eli parisen viikkoa olen ainakin reissussa, enkä tiedä olenko nettiyhteyksien äärellä tuon aikana. Jatkan tuolta ehkä katsomaan niitä pandoja ja kun viime päivinä kaiken kuoppaamisen seassa on taas virinnyt ajatus opiskelusta, niin ehkä niistäkin voisi ottaa siellä Chiang Maissa selvää, jos sinne asti harhailen...
- Jay - far out...
edit. Puuh, aivan kuin olisin luvannut edellisen Bangkokiin tulon jälkeen, että joka ikinen seuraava kerta otan lentokoneen alle, mutta ei... tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Tällä kertaa tulin kitupiikkinä laivalla sentään kolmasosa matkan (5-6 tuntia), mutta sekin osuus karahti pahasti karille, kun jo alkumatkasta ympärilleni asettui toistakymmentä australialaista. Hei oikeasti, mikä tuota kansaa vaivaa? Ei jumalauta voi vain olla mahdollista, että kaikki olisi niin coolia, viileetä ja hienoa, kuin he antavat olettaa. Joku voisi kertoa viimein näille idiooteille, että ei, te ette ole niin rentoja tyyppejä kuin oletatte ja lopettakaa viimein sen ajatuksen pakkosyöttäminen meille muille. Joskus ollessani vielä nuorikin kaiken tyhmyyden lisäksi, ajattelin matkustaa Australiaan poimimaan hedelmiä ja tekemään yms. sekalaista hommaa pysyäkseni hengissä, mutta jo silloin ajattelin heidän olevan liian ”cooleja” omaan makuuni ja se jäi silloin. Voisi sanoa että onneksi. Vuosien varrella useihin ausseihin törmättyäni mielikuva on vain vahvistunut ja nykyään pidän heitä vain realiteetit unohtaneina ääliöinä. Jos muutaman tunnin aikana fiksuimmatkin kuulemani keskustelut menevät suunnilleen tätä rataa, ei tältä kansalta voi olla paljoa odotettavaa:
- Awesome, dude, awesome! Did ya like it? (Mahtavaa, äijä, mahtavaa. Piditkö siitä?)
- I lav it! (Rakastin sitä)
- Awesome, dude, awesome! So cool!
Sen jälkeen voidaankin jatkaa johonkin samanlaiseen skeidaan hyvin, hyvin epävireisen laulun säestämänä – jota kaikkien on toki kommentoitava pelkästään mahtavan ylitsevuotavilla adjektiiveilla, mutta pääpointti on se, että se on kanssa ihan ”fucking awesome!” ja pakkohan sitä on ollut rakastaa. Ei luoja, ottaen huomioon, että joudun juomaan aika paljon tehdäkseni kenestäkään edes kiinnostavaa, niin pidän kuitenkin positiivisista ja elämänmyönteisistä ihmisistä, mutta näiden aussien kohdalla kaikki menee aivan yli. Todennäköisesti asumisella kaukaisella saarella ja sen synnyttämällä sisäsiittoisuudella on jotain tekemistä näiden heppujen luonnevikaisuuden kanssa.
Mutta niin, ehdin jo hyvän aikaa sitten (la-aamuna) Bangkokin lähiöihin ja parin päivän jälkeen extreme-matkailuni heitti jo tänne keskelle korpeakin Isaanin maakuntaan(?) Udon Thanin liepeille... Nettiyhteyksistä ei vain ole aina edes näköhavaintoa, joten briiffaan näistä matkan myöhemmistä vaiheista myöhemmin, jos sille päälle satun. Mennään nyt tällä kuitenkin toistaiseksi eteenpäin, kun en viitsi kokonaan poistaakaan, vaikka tulevia päivityksiä silmällä pitäen asioiden kronologinen järjestys alkaakin jo kaiken dementian keskellä hämärtymään...
