Vedonlyönti is a bitch

Kuten edellisessä merkinnässä tuli jo puhuttua ohi suun, niin olen ottanut harrastuksena tuon (m)urheiluvedonlyönnin tähän pokerin rinnalle muutaman viime kuun aikana stressaamaan mieltäni. Tarkoitus on ollut oppia sen taiteen muotoja hiukan pintaa syvemmältä ja katsoa josko siitä vaikka joskus tulevaisuudessa olisi mahdollisuutta saada jotain lisätuloja. Ja kun sporttia tulee seurattua ihan laidasta laitaan varsin intensiivisesti niin luulen multa nyt jonkinlaista pohjaa löytyvän tälle saralle. (Kuuluisia viimeisiä sanoja, I know. ) Fiksuinta ja oikeaoppista olisi näin alkuun tehdä pelkkiä ns. ”pöytälaatikkovetoja”, eli jättää panokset kokonaan pois ja katsoa pitemmän aikaa kuinka se lähtee menemään. Tämähän on kuitenkin pelkkää ”pusien” hommaa, eikä aivan sellainen jaksa kiinnostaa joten olen pelaillut rahalla, mutta varsin pienillä panoksilla ja varsin oikeaoppisella panostussysteemeillä, jotka pitäisi kyllä pienilläkin summilla pelaavien ensin sisäistää kuten todennäköisyyslaskentakin. Vedonlyönti on kuitenkin sellaista saatanan tuotantoa, että jos johonkin niin siihen on helppo tunkea isojakin summia, joten maallikoiden kannattaisi pysyä tästäkin pelimuodosta täysin erossa.


Mutta se siitä piilo-opetusmotkotusvittuilusta, tietäkää vain pysyä erossa... Omalla mahdollisella laji- tai vedonlyöntitietämyksellä ei tähän asti ole niin suuresti ollut kuitenkaan merkitystä, koska olen peesaillut pääasiassa useamman vuoden ammatikseen vedonlyöntiä tehneiden arvioita ja vihjepalveluilta, jättämällä samalla omat arviot aika vähiin. Luulen että prosentuaalisesti omia vetoja on vain 15%-20% ja muut on pelkkää peesailua. Ammattimainen tai edes puoliammattimainen vedonlyönti on kuitenkin hyvin, hyvin aikaa vievää eikä näin kiireisellä hepulla ole omien arvioiden laatimiseen aikaa, osaamisesta nyt puhumattakaan. Ihan tarpeeksi tähän tuntuu nytkin menevän kaikkien tasoitusvetojen yms. laskemiseen aikaa.

Tämä harrastus lähti tuloksellisesti varsin lennokkaasti liikkeelle ja vetojen määräkin nousi aika vahvasti ekan futiksen EM-kisat sisältäneen kuun jälkeen. Kun ekana kuukautena paukuttelin vain vajaan tonnin edestä singlejä, toisen kuukauden aikana tuo viisinkertaistui ja vielä kolmannen kuukauden (vetoja n.14k) ja yli 660 vedon jälkeen oma palautusprosentti oli varsin loistava ~111 ja oma pelikassa ehti parhaimmillaan melkein nelinkertaistua, osumisprosentinkin ollessa hyvä n.53. Se on kuitenkin sellainen juttu, että vedonlyöntimarkkinat on vedetty niin tiukille nykyään, että jo sellaisen edun itselleen hankkiminen/löytäminen jolla pääsisi ylipäätänsä edes voittavaan vedonlyöntiin on pitkässä juoksussa hyvin vaikeaa ja tavallisesti ammatikseen pelaavilla palautusprosentti ei kaiketi pyöri kuin jossain 101-110 välillä. Joten selväähän se oli, että noinkin pitkä (vetojen määrä) hyvä putki on aika pitkälti vain pelkkää onnekasta varianssia meikäläisen kohdalla.


Menneen kuukauden aikana onkin sitten palattu maan pinnalle omista haihatteluista. Aika karseaa vastoin kasvoja hakkaamista tämä on ollut, eikä mikään ole tuntunut pitävän. Eli tässä kuukaudessa tuli lätkittyä lappuja noin yhdellätoista tontulla ja tappiota tuosta näyttäisi tulevan joku kolmisen sataa. Sellainen summa, että sen voisi johonkin tervepäiseen harrastukseen, kuten esim. viinaan, naisiin ja autoihin () sulloakin kuussa, mutta jonkinlaista mielihyvää sillä olisi kuitenkin kiva vitutuksen sijaan saada. Tämän harrastuksen hienoudesta kertoo sekin, että varianssi on ollut varsin huikeaa sillä jopa näilläkin panoksilla (käyttänyt tosin varsin varianssiherkkää kelly/4 ja 3% panoskattoa, jos se kenellekään mitään kertoo) näköjään pääsee ilman vaikeuksia tuollaisiin -500€ - -700€ päiväkoht. syöksyihin, jotka ovat kyllä omalle henkiselle tasapainolle näin harrastuksesta puhuttaessa vähän turhia. Palautusprosentti tippui tämän kuukauden jälkeen noin 106:en, joka on vieläkin erittäin hyvä kun ottaa vetojen määrän ja muutamat älyttömät virheet huomioon, mutta vituttaahan tämä silti.

Mutta niinpä niin;

”When life hands you lemons, ask for a bottle of tequila and salt.”

(Kun elämä tarjoaa pelkkiä sitruunoita, ota rauhassa ja pyydä pullo tequilaa ja suolaa)

Että sellaista, muuten menee ihan ok. Tänään tosin tein sellaisen hankinnan joka menee kevyesti kaikkien aikojen tyhmimpien hankintojen top3:en ja aika korkealle tällä pääsee silläkin listalla johon listataan kaikkein tyhmimmät teot, vaikka ahdasta sillä listalla jo aiemminkin oli. Mutta hyvin tämä ainakin jatkaa elämän hyvin surrealista linjaa.

Pääjäilkää - ja pysykää vedoistakin erossa.

edit. Kun ei kuulemma kuukausi loppunutkaan tuolloin, niin päivitetään vielä kuukauden luvut kohdalleen. Eilen Mestarien liiga-kierrokselta vähän plussaa ja näin tulossa ollut n. 350 tappio kutistui noin satkuun. Palautusprossakin piristyi "sentään" 6,5... Otsikko pitää silti paikkansa.

Kalpeena hiljaa

Juu-u, morjensta vaan taas, huolimatta siitä että käyn tänään äärettömän hitaasti ajattelin koittaa kuinka tämä kirjoitushommeli toimii näin kesätauon jälkeen. Saa nähdä kuinka äijän käy, äsken katselin sivusilmällä telkkarista Kippari-Kallea pari tuntia kunnes JO huomasin, etteivät he puhu siinä edes mitään ymmärrettävää kieltä...

Varsin vaisun kesän jälkeen tuli siis pyrähdettyä viime (toissa*) viikonloppuna Suomesta. Eikä yhtään liian aikaisin, jos itseltäni kysytään. Muuttolinnun siipeni alkoivatkin jo jäätymään. Kohta tulee luntakin ja kaikkia vituttaa... Mutta se siitä, ainakin varsin mystinen pari kuukautta ottanut kuumeilu suvaitsi tuon kesän aikana loppua.

Lennettyäni Finnairin suosiollisella avustuksella sunnuntaiksi Bangkokiin, jatkettuani omaperäisesti sieltä suoraan toisella koneella Koh Samuille, jatkoin omaperäisyyttäni majoittumalla vieläpä samaan asuntoon kuin missä aiemmin vietin aikaa. Jos ei niin omaperäisesti, niin jatkoin vielä ainakin yhtä aidon taatulla ”Jay-linjalla” ja sain omalla kusipäisyydelläni suututettua täällä olevia tuttuja jo ennen heidän näkemistään, sillä seurauksella, että herättyäni sitten parin tunnin päikkäreiltä olin jo niin vittuuntunut sekä omaan hienoon käytökseeni, kuten myös kaikkeen ympäröivään, että ajattelin jo suksia vaikka Sudaniin, kunhan pois pääsisi. Eli kuten joku kysyikin jo, niin kyllä, oli kuin olisi kotiaan tullut...

Vahvan alun jälkeen siitä se ”yllättäen” kuitenkin kirkastui. Jonkinlaisen painostuksen jälkeen jouduin kuitenkin pakkaamaan kamani jo ennen niiden purkamista ja muuttamaan kotoisalta Chawengin rannalta noin 15 kilometrin päähän saaren toiseksi suosituimmalle rannalle Lamaihin. Mitä viime reissullani tällä rannalla pyörin, niin tämä on kauttaaltaan aavistuksen Chawengia rauhallisempi, mutta ei sen suuremmin kuitenkaan eroa. Toisaalta esim. eilisillan perusteella tämä on jo kohtalaisen kuollut paikka... Olinkin viikolla yllättynyt, miten hyvin väkeä riitti, mutta nyt se sitten hyytyi. Luulen vuoden parin hiljaisimman kuukauden alkaneen tuosta päivästä. Toisaalta täytyy myös sanoa, luulleeni osaavani vetää (m)urheiluvetoja/-veikkauksiakin, mutta parin viime päivän aikana olen saanut upotettua siihen taas >25% koko pelikassastani, joten jospa jättäisi luulemiset tähän...


Aika montaa kämppää, tällaista totutun kaltaista ”serviced apartmenttia”, tuli käytyä katsomassa ennen tähän päätymistä. Eli ei juuri hotellista palveluiltaan tai varustelultaan eroa, mutta vuokraillaan nyt ainakin eri nimellä. Varsinkin eka kämppä jonka vuokrasin oli taas sitä luokkaa, mikä sai vain miettimään, että mitähän vittua mäkään olen tehnyt ansaitakseni tällaista asumusta. En mitään - mutta vuokrasin sen kuitenkin. Omalta parvekkeelta on 3-400 metriä merenrantaan, noin 10m etupihalla virtaavaan hyvin, hyvin kalaisaan jokeen (tosin varsin isot pinnassa uivat kalat lienevät jotain syömäkelvottomia ”möhkökaloja”, koska kukaan niitä ei kalasta) ja parin metrin hyppäys alapuolella olevaan uima-altaaseen... Kämpässä oli pari makuuhuonetta, keittiönurkkaus ja olohuone, joista toinen makkari oli parvityyppinen ratkaisu. Tykkäsin tästä aivan sikana. Kerrankin olisi ollut tilaa sulloa tuo brassaileva egokin omaan huoneeseensa. Oman hengissäpysymisen kannalta kaikkein tärkein ei kuitenkaan juuri toiminut, eli nettiyhteys. Monien viritysten ja neuvotteluiden jälkeen sovittiin sitten johtajan kanssa, että muutan kerroksen alemmas ja talon toiseen päähän, suoraan nettiantennia vastapäähän. Samanlainen huone, mutta voi kyyneleen kyynel, menetin toisen makkarin ja sen parven. Vuokran lasku satkulla ei paljoa auttanut hellittämään sydämen raapivaa tuskaa sen menetyksen vuoksi. Toki vietettyäni jo ekan yön sohvalla, on myönnettävä että kahdessa makuuhuoneessa ainakin toinen olikin meikäläiselle liikaa - ehkä jopa molemmat. Kun en omista edelleenkään kameraa, niin kuvia kämpästä voi katsella vaikka täältä:
http://www.sawadee.com/hotel/samui/lamaibeach/ ...jees, pelkkää brassailua.

Ennen huoneen vaihtoa sain pienen näpäytyksen sinisilmäisyyteni johdosta eräänä varsin värikkäänä päivänä. Itsehän olen mainostanut jokseenkin kaikille kuinka rehellistä, luotettavaa ja rauhallista sakkia nämä thaimaalaiset ovat. Niinpä niin, oli kaveri ja hänen kaverinsa kämpillä pyörähtämässä ja toisen näistä lähdettyä huomasin melko pian että lompakko oli tyhjennetty kohtalaisen täydellisesti sitä rasittaneista seteleistä. Fucking bitch! Eihän siinä mitään, laskeskelin nopeasti mahdollisuuden rahojen takaisin saamiseksi olevan jossain mahdottoman ja uskomattoman epätodennäköisen välimaastossa, joten paiskasin sitten kaverinikin vain hiuksista vittuun samalla oven avaamisella, sen kummempia asiaa murehtimatta. Ennen tätä ehdin toki paiskaamaan vitutuksissa parvekkeelta kohti ojennetun röökin vahingossa alapuolella olevaa pikku naperoa päin, jonka jälkeen sain vielä käydä kuuntelemassa puljun johtajan itkupotkuraivarit... Vielä kun samana yönä törmäsin yökerhossa johonkin ”ID sata TT1”-ongelmaan jonkun vitun ryysyihin kiinni käyneen pygmin muodossa, niin... aika vahva päivä.



Rahaa ei tuossa paljoa hävinnyt (varmaan joinkin seuranneena yönä jokseenkin vastaavalla summalla) eikä sen suuremmin luottamuskaan paikallisia kohtaan. Olen kuitenkin huomannut sen ”luotettavuuden” toimivan myös niin, että kaverin puolesta melko isokin joukko voi kehittää vaikka minkälaisen valheen täällä, joten aika turhalta tuntui ajatus edes kysellä rahojen perään. Tiedänpähän kuitenkin millä tai pikemminkin kenellä ruokkia uutta lemmikkiäni joku päivä. Olen tiennyt Thaimaasta löytyvän varsin isoja käärmeitä, mutta silmät olivat pudota päästä, kun jo ensimmäisenä päivänä tuota jokea(NI) pitkin uiskenteli joku saatanan iso lisko alavirtaan. Otuksen uidessa jo sen uintiliikkeet synnyttivät valtavia, puita kaataneita hyökyaaltoja ja kalatkin pakenivat kuivalle maalle tehden mieluummin itsemurhan kuin jäävän sen alle. Joksikin krokotiiliksi tietysti ensin luulin, mutta pieni kyselykierros ja googletus paljasti hirviön jonkinlaiseksi vesivaraaniksi. Tuolla mittaa näytti olevan vähän toista metriä eli tämä onkin vasta sieltä pienimmästä päästä, koska normaalisti nämä kasvavat noin puolitoista metrisiksi ja 35-40kg painaviksi. Parhaimmillaan kokoa kertyy jopa tuplasti tuo ja on se muutenkin sen verran sympaattisen näköinen kaveri, etten välttämättä halua törmätä häneen pimeällä kadulla.


Tulevaisuuden suunnitelmia tai suunnitelmia tälle reissulle ei sen kummemmin taaskaan ole. Pelit jatkuvat omalla painollaan eikä niissä sen kummempia muutoksia ole ollut. Mitä nyt olen jatkuvasti poikki. Lisänä olen nyt alkanut panostamaan vähän enemmän (m)urheiluvedonlyöntiin ja joihinkin muihin pelijuttuihin. Varsinkin tuo vedonlyönti on enemmänkin ollut harrastuspohjalla, mutta sekin on käynyt selväksi, että jos ero oman työn ja mentaalisen sairauden välillä on hiuksen hieno, ei tämä harrastus psyykkisesti yhtään sen terveempää touhua ole. Ajatuksissa on ollut katsella jotain opiskelutouhuja joko täältä Thaimaasta tai sitten jostain lähimaista, mutta siinäkin on ensin aika monta ”emmäoikeintiiä”-kohtaa vielä ratkaisematta. Lisäksi yhä useammin olen huomannut muutenkin olevani niin pihalla kaikesta ympäröivästä, etten oikein tiedä minkälaisella menestyksellä mitään opintoja tässä pystyisi hoitamaan. Kaveri aloitti opiskelut jokin aika sitten Bangkokissa kaiketi ihan sujuvasti, mutta tiedä sitten voiko sitä käyttää kummoisenakaan vertailukohtana. Kun on pieni pelko, että hän lukee tätä, niin en nyt lähde sanomaan olevani muutenkin hiukan epävarma, josko pelailen ollenkaan samoilla fiksuusleveleillä hänen kanssaan, mutta kuitenkin. Saattaa tuollainen ”kehu” nousta pian huppuun ja joutuu sekin rassukka sitten pian muuttamaan isompaan kämppään ihan vain saadakseen egolleen oman huoneen, jossa sitä säilyttää. Bangkok ei muutenkaan houkuttele, Chiang Maista taas kuulemma löytyisi pandojakin, joten ehkä sieltä voisi jotain kehittävääkin löytää...


...mutta en tiedä, katsotaan mitä tapahtuu. Klovnina kirjauduin maahan, kun ammattia kyseltiin, enkä ole alkuunkaan varma muuttuuko tämä tästä pelleilystä sen kummemmaksi ihan lähiaikoina.

- Jay, “Elvis has left the building”...

*) niin jäässä olin, että tämän kirjoittamiseen meni about 4 päivää, joten ei kannata jatkossakaan henkeä pidätellä näitä päivityksiä odotellessa…

Back to the business

Väliinpudottajan Harharetket osa 2.



Väliinpudottajan Harharetket osa 1. Tästä alkuun.