Varsin vaisun kesän jälkeen tuli siis pyrähdettyä viime (toissa*) viikonloppuna Suomesta. Eikä yhtään liian aikaisin, jos itseltäni kysytään. Muuttolinnun siipeni alkoivatkin jo jäätymään. Kohta tulee luntakin ja kaikkia vituttaa... Mutta se siitä, ainakin varsin mystinen pari kuukautta ottanut kuumeilu suvaitsi tuon kesän aikana loppua.
Lennettyäni Finnairin suosiollisella avustuksella sunnuntaiksi Bangkokiin, jatkettuani omaperäisesti sieltä suoraan toisella koneella Koh Samuille, jatkoin omaperäisyyttäni majoittumalla vieläpä samaan asuntoon kuin missä aiemmin vietin aikaa. Jos ei niin omaperäisesti, niin jatkoin vielä ainakin yhtä aidon taatulla ”Jay-linjalla” ja sain omalla kusipäisyydelläni suututettua täällä olevia tuttuja jo ennen heidän näkemistään, sillä seurauksella, että herättyäni sitten parin tunnin päikkäreiltä olin jo niin vittuuntunut sekä omaan hienoon käytökseeni, kuten myös kaikkeen ympäröivään, että ajattelin jo suksia vaikka Sudaniin, kunhan pois pääsisi. Eli kuten joku kysyikin jo, niin kyllä, oli kuin olisi kotiaan tullut...
Vahvan alun jälkeen siitä se ”yllättäen” kuitenkin kirkastui. Jonkinlaisen painostuksen jälkeen jouduin kuitenkin pakkaamaan kamani jo ennen niiden purkamista ja muuttamaan kotoisalta Chawengin rannalta noin 15 kilometrin päähän saaren toiseksi suosituimmalle rannalle Lamaihin. Mitä viime reissullani tällä rannalla pyörin, niin tämä on kauttaaltaan aavistuksen Chawengia rauhallisempi, mutta ei sen suuremmin kuitenkaan eroa. Toisaalta esim. eilisillan perusteella tämä on jo kohtalaisen kuollut paikka... Olinkin viikolla yllättynyt, miten hyvin väkeä riitti, mutta nyt se sitten hyytyi. Luulen vuoden parin hiljaisimman kuukauden alkaneen tuosta päivästä. Toisaalta täytyy myös sanoa, luulleeni osaavani vetää (m)urheiluvetoja/-veikkauksiakin, mutta parin viime päivän aikana olen saanut upotettua siihen taas >25% koko pelikassastani, joten jospa jättäisi luulemiset tähän...
Aika montaa kämppää, tällaista totutun kaltaista ”serviced apartmenttia”, tuli käytyä katsomassa ennen tähän päätymistä. Eli ei juuri hotellista palveluiltaan tai varustelultaan eroa, mutta vuokraillaan nyt ainakin eri nimellä. Varsinkin eka kämppä jonka vuokrasin oli taas sitä luokkaa, mikä sai vain miettimään, että mitähän vittua mäkään olen tehnyt ansaitakseni tällaista asumusta. En mitään - mutta vuokrasin sen kuitenkin. Omalta parvekkeelta on 3-400 metriä merenrantaan, noin 10m etupihalla virtaavaan hyvin, hyvin kalaisaan jokeen (tosin varsin isot pinnassa uivat kalat lienevät jotain syömäkelvottomia ”möhkökaloja”, koska kukaan niitä ei kalasta) ja parin metrin hyppäys alapuolella olevaan uima-altaaseen... Kämpässä oli pari makuuhuonetta, keittiönurkkaus ja olohuone, joista toinen makkari oli parvityyppinen ratkaisu. Tykkäsin tästä aivan sikana. Kerrankin olisi ollut tilaa sulloa tuo brassaileva egokin omaan huoneeseensa. Oman hengissäpysymisen kannalta kaikkein tärkein ei kuitenkaan juuri toiminut, eli nettiyhteys. Monien viritysten ja neuvotteluiden jälkeen sovittiin sitten johtajan kanssa, että muutan kerroksen alemmas ja talon toiseen päähän, suoraan nettiantennia vastapäähän. Samanlainen huone, mutta voi kyyneleen kyynel, menetin toisen makkarin ja sen parven. Vuokran lasku satkulla ei paljoa auttanut hellittämään sydämen raapivaa tuskaa sen menetyksen vuoksi. Toki vietettyäni jo ekan yön sohvalla, on myönnettävä että kahdessa makuuhuoneessa ainakin toinen olikin meikäläiselle liikaa - ehkä jopa molemmat. Kun en omista edelleenkään kameraa, niin kuvia kämpästä voi katsella vaikka täältä:
http://www.sawadee.com/hotel/samui/lamaibeach/ ...jees, pelkkää brassailua.
Ennen huoneen vaihtoa sain pienen näpäytyksen sinisilmäisyyteni johdosta eräänä varsin värikkäänä päivänä. Itsehän olen mainostanut jokseenkin kaikille kuinka rehellistä, luotettavaa ja rauhallista sakkia nämä thaimaalaiset ovat. Niinpä niin, oli kaveri ja hänen kaverinsa kämpillä pyörähtämässä ja toisen näistä lähdettyä huomasin melko pian että lompakko oli tyhjennetty kohtalaisen täydellisesti sitä rasittaneista seteleistä. Fucking bitch! Eihän siinä mitään, laskeskelin nopeasti mahdollisuuden rahojen takaisin saamiseksi olevan jossain mahdottoman ja uskomattoman epätodennäköisen välimaastossa, joten paiskasin sitten kaverinikin vain hiuksista vittuun samalla oven avaamisella, sen kummempia asiaa murehtimatta. Ennen tätä ehdin toki paiskaamaan vitutuksissa parvekkeelta kohti ojennetun röökin vahingossa alapuolella olevaa pikku naperoa päin, jonka jälkeen sain vielä käydä kuuntelemassa puljun johtajan itkupotkuraivarit... Vielä kun samana yönä törmäsin yökerhossa johonkin ”ID sata TT1”-ongelmaan jonkun vitun ryysyihin kiinni käyneen pygmin muodossa, niin... aika vahva päivä.
.jpg)
Rahaa ei tuossa paljoa hävinnyt (varmaan joinkin seuranneena yönä jokseenkin vastaavalla summalla) eikä sen suuremmin luottamuskaan paikallisia kohtaan. Olen kuitenkin huomannut sen ”luotettavuuden” toimivan myös niin, että kaverin puolesta melko isokin joukko voi kehittää vaikka minkälaisen valheen täällä, joten aika turhalta tuntui ajatus edes kysellä rahojen perään. Tiedänpähän kuitenkin millä tai pikemminkin kenellä ruokkia uutta lemmikkiäni joku päivä. Olen tiennyt Thaimaasta löytyvän varsin isoja käärmeitä, mutta silmät olivat pudota päästä, kun jo ensimmäisenä päivänä tuota jokea(NI) pitkin uiskenteli joku saatanan iso lisko alavirtaan. Otuksen uidessa jo sen uintiliikkeet synnyttivät valtavia, puita kaataneita hyökyaaltoja ja kalatkin pakenivat kuivalle maalle tehden mieluummin itsemurhan kuin jäävän sen alle. Joksikin krokotiiliksi tietysti ensin luulin, mutta pieni kyselykierros ja googletus paljasti hirviön jonkinlaiseksi vesivaraaniksi. Tuolla mittaa näytti olevan vähän toista metriä eli tämä onkin vasta sieltä pienimmästä päästä, koska normaalisti nämä kasvavat noin puolitoista metrisiksi ja 35-40kg painaviksi. Parhaimmillaan kokoa kertyy jopa tuplasti tuo ja on se muutenkin sen verran sympaattisen näköinen kaveri, etten välttämättä halua törmätä häneen pimeällä kadulla.
Tulevaisuuden suunnitelmia tai suunnitelmia tälle reissulle ei sen kummemmin taaskaan ole. Pelit jatkuvat omalla painollaan eikä niissä sen kummempia muutoksia ole ollut. Mitä nyt olen jatkuvasti poikki. Lisänä olen nyt alkanut panostamaan vähän enemmän (m)urheiluvedonlyöntiin ja joihinkin muihin pelijuttuihin. Varsinkin tuo vedonlyönti on enemmänkin ollut harrastuspohjalla, mutta sekin on käynyt selväksi, että jos ero oman työn ja mentaalisen sairauden välillä on hiuksen hieno, ei tämä harrastus psyykkisesti yhtään sen terveempää touhua ole. Ajatuksissa on ollut katsella jotain opiskelutouhuja joko täältä Thaimaasta tai sitten jostain lähimaista, mutta siinäkin on ensin aika monta ”emmäoikeintiiä”-kohtaa vielä ratkaisematta. Lisäksi yhä useammin olen huomannut muutenkin olevani niin pihalla kaikesta ympäröivästä, etten oikein tiedä minkälaisella menestyksellä mitään opintoja tässä pystyisi hoitamaan. Kaveri aloitti opiskelut jokin aika sitten Bangkokissa kaiketi ihan sujuvasti, mutta tiedä sitten voiko sitä käyttää kummoisenakaan vertailukohtana. Kun on pieni pelko, että hän lukee tätä, niin en nyt lähde sanomaan olevani muutenkin hiukan epävarma, josko pelailen ollenkaan samoilla fiksuusleveleillä hänen kanssaan, mutta kuitenkin. Saattaa tuollainen ”kehu” nousta pian huppuun ja joutuu sekin rassukka sitten pian muuttamaan isompaan kämppään ihan vain saadakseen egolleen oman huoneen, jossa sitä säilyttää. Bangkok ei muutenkaan houkuttele, Chiang Maista taas kuulemma löytyisi pandojakin, joten ehkä sieltä voisi jotain kehittävääkin löytää...
...mutta en tiedä, katsotaan mitä tapahtuu. Klovnina kirjauduin maahan, kun ammattia kyseltiin, enkä ole alkuunkaan varma muuttuuko tämä tästä pelleilystä sen kummemmaksi ihan lähiaikoina.
- Jay, “Elvis has left the building”...
*) niin jäässä olin, että tämän kirjoittamiseen meni about 4 päivää, joten ei kannata jatkossakaan henkeä pidätellä näitä päivityksiä odotellessa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti