Live Fast, Die Young

Huoh... On sellainen tuntuma takaraivossa, että olisi mennyt viime aikoina aika lujaa - pääasiassa ilman sitä takaraivoa. Eikä siinä niin mitään, kunhan järki pysyy edes osittain mukana, ja kunhan kenellekään ei tule sen enempää ylitsepääsemättömiä fyysisiä, kuin henkisiäkään traumoja, niin antaa mennä vain. Eiks’ joh? Se kun tuntuu monilta unohtuneen, että hauskaahan täällä on tarkoitus pitää, olla onnellinen ja pyrkiä tekemään muut onnelliseksi. Ugh!

Harmi vain, ettei tuo oman organisaationi laiskanpulskea talousosasto ole meinannut pysyä aivan vauhdissa mukana. (Saa***n tunarit, kun mä vaan joskus saan teidät käsiini!) En minä nyt viime aikoina (lupaan, että nämä ”viime ajat” käsittävät ainakin tämän alkuosan loppuviikosta...) ole niin hirveästi rahaa turhaan polttanut, vaan ongelma on enemmänkin siinä, että sitä ei ole oikein tullutkaan (ja pointti on siinä, että kuinka määrittelet sen ”turhan”).

Ei pitäisi huolestua, onhan sitä aina ennenkin taiottu, muillekin, mutta juuri tällä hetkellä tuo kortinlätkiminen ei ainakaan suju. Päinvastoin. On vähän fiilis, että teinpä pöydissä niin tai näin tällä hetkellä se menee lopulta kuin Jeesuksen pääsiäinen, eli täysin vituiksi. Olisi kiva kun olisi roppakaupalla kertoa niitä, vain kännitarinoille tylsyydessään vertoja vetäviä badbeat-tarinoita siitä kuinka fisut (vastustajat) vetelevät ohi mitä uskomattomimmilla todennäköisyyksillä aamusta iltaan vieden potin toisensa jälkeen, mutta kun en oikein voi. Ensinnäkin nukun kyllä takulla kaikkien aamujen yli, mutta varsinkaan sen takia, että kyllä vika ja syyllinen löytyy vain ja ainoastaan peilin kuvajaisesta. Kuten se muuten aika usein löytyy, kun on korvia myöten nesteessä, jos vain yhtään viitsii olla itselleen rehellinen.

Tällaisenkin käden huomasin tuossa eilen pelanneeni samalla kun naputtelin kaverille viestiä:
Vihu limppaa mukaan ja itse vain checkailen niin preflopin, flopin kuin turnin ja riverinkin , johon vastustaja lyö, jonka toki maksan taskuseiskallani...

Hyvä Jay, hyvin sä vedät, yksi elämäni fiksuimmista maksuista koskaan. Tosin jos en ole ollut kovin välkkynä pelaamassa, niin pakko myöntää, että välillä tulee oltua aivan unessa muutenkin. Kävin mm. tuossa yksi päivä intialaisessa ravintolassa syömässä. Tuohan kävisi jo sinällään esimerkiksi uskomattomasta uneliaisuudesta, kun kuitenkin hyvin tiedän heidän saavan ruoasta, kuin ruoasta käsittämättömän kuivaa, mutta sen lisäksi aloin pian ihmettelemään kuinka outoja kebabeja sieltä saa tavanomaisten (naudasta valmistetun) sijaan. Ei meillä kyllä Turussa ihan tällaisia kesällä popsittu... Aika pitkään ja hartaasti sitä piti taas tuumata ennen kuin tajusin, ettei Intia ja Turkki olekaan ihan yksi ja sama maa jossain Etelä-Euroopassa, joiksi heidät koko ajan päässäni mielsin.

Että niin, Intia takaisin intiaaneille!

En ole varsinaisesti hirveästi kuopannut, mutta huolta tuottaa, etten millään saa otetta koko touhusta tällä hetkellä. Haamittaa. On tullut aika pitkään vedettyä breakeveniä (plus/miinus nollatulosta) juuri sillä hetkellä (kiitos aiemman laiskuuteni), kun olisi vähän tarvetta tuoreille setelilappusille, tietämättä edes oikein että missä tökkii. Kaikki mitä tiedän on, ettei tällä hetkellä löydy niin pientä peliä, jossa en tekisi itseäni naurunalaiseksi.

Eiköhän tästä taas nousta (ja jos ei nousta, niin pääasiahan on, että sain hyvän tarinan aikaan). Tarpeeksi useasti kun tekee jotain tyhmää/radikaalia ja kuitenkin keplottelee itsensä lopulta kuiville, oppii ainakin olemaan liikoja murehtimatta. (Ja silti jokainen kirjoitukseni taitaa olla yhtä valitusta. Tosin, jos en saa edes omassa blogissani vetää puheitani ja tekojani ristiin, niin on johan on kumma!) Ja on kai tämä jollain tavalla hienoakin, että siinä vaiheessa kun kavereista tulee vastuuntuntoisia vanhempia, sitoutuvat pitkiin opiskeluihin tai kun he ottavat vastuuta oikeasti elämästään lähtemällä palelemaan sukset jalassa johonkin saatanan inttiin keskelle kylmää, lumista korpea täyttääkseen velvollisuuksiaan, niin Herra Jay aikoo oikein ottaa vastuuta peräti itsestään ja tehdä oikeasti töitä ensimmäistä kertaa viimeisen vajaan vuoden aikana saadakseen pelinsä kulkemaan ja rahoituksen hoidettua seuraavillekin rellestysreissuilleen.

Juuh, kun en oikein tiedä mikä mättää, niin jospa sitä vaikka sitten ensin hoitaisi nuo pitkästi yli 5 miljoonaan liveturnauksissa voittaneen Barry Greensteinin kirjassaan, Ace on the River, mainitsemat hyvältä pokerinpelaajalta vaadittavat ominaisuudet kuntoon, niin eiköhän tästä vielä jotain tule. Eli jatkossa pitäisi olla:

25. huumorintajuinen
24. ”ylpeä”
23. jalomielinen, aulis (generous?)
22. ulospäin suuntautunut
21. tunteeton
20. optimistinen
19. itsenäinen
18. manipuloiva
17. ahne
16. sinnikäs
15. itsekeskeinen
14. luotettava
13. aggressiivinen
12. kilpailunhaluinen
11. selviytyjä
10. empaattinen
9. peloton
8. kykenevä ajattelemaan paineen alaisena
7. pikkutarkka
6. motivoitunut
5. omata hyvän muistin
4. tunteensa hallitseva
3. älykäs
2. rehellinen itselleen
1. henkisesti vahva

Nooh, enää 24 tärkeintä kohtaa täyttämättä... Tosin sitten pitäisi olla vielä kurinalainen, kärsivällinen, osata vähän laskea ja luottaa itseensä ja olemaan halukas investoimaan aikaa ja rahaa kehittääkseen itseään, joten kyllähän tämä nyt alkoi kuulostamaan aika rankalta työltä. Olenkin kyllä viime aikoina tullut jo murehtineeksi ihan tarpeeksi sitä, kuinka ihmeessä ”varvasläpsyttimet” jalassa kävellessä lentää niin paljon hiekkaa perseelle, aivan kuin lokasuojattomalla pyörällä ajaessa, joten lienee vain ihan hyvä saada oikeaakin mietittävää...

Mutta tästä tähän ja koitetaan nyt painaa ”’till I collapse”...



Good

night.