On tämä kumma maa. Aivan sama missä päin olen tai kuinka anonyymina pyörin, niin kyllä paikalliset taksikuskit vain osaavat riepotella mua kuin märkää rättiä. Ehkä joku päivä, toivottavasti viimein isoksi kasvettuani kirjoitan kirjan yhden miehen sodasta Thaimaan taksikuskeja vastaan, mutta kerrotaan nyt viimeisin nöyryytys.
Eilen oli varsin mitään sanomaton olo aamulla, vaikka – tai siitä johtuen – hyvin tiesin, olevan vaihteeksi viimeinen päivä tässä osoitteessa ja ”pakko” lähteä tienpäälle etsimään uutta kattoa pään päälle. Heti siinä aamutuimaan vähän vaille kaksi pääsinkin kadulle ja ei muuta kuin (tällä kertaa) mopotaksia jututtamaan. Ennen tätä olin ottanut kohteen osoitteen ja nimen paperille ylös sekä tsekannut kartasta missä tämä suunnilleen sijaitsee, joten taustatyön puutteesta ei tällä(kään) kertaa ollut kyse. No eihän se mitään tiennyt, ei lähin setä, eivät viereisessä pankissa eikä seuraava taksikuskikaan. Viimein paikalle saatiin uusi suhari, jolla oli jopa kartta takataskussaan. Kieltämättä hepuilla on pointtinsa siinä, että jos kartassa ei näy osoittamassani kohdassa mitään, niin lähtökohtaisesti on ihan ok olettaa siinä tuskin mitään tärkeätä sijaitsevankaan, ihan kartan mittakaavasta riippumatta. 
Samasta syystä nämä ko. heput todennäköisesti olettavat pannukakun muotoisen maailman loppuvan siinä vähän Samujen ulkopuolella suureen tyhjyyteen, kuin mihin heidän karttansakin loppuu.
No joo. Päätin lähteä syömään.
Raflasta satuin sitten vahingossa löytämään kartan, johon tavoittelemani paikkakin oli merkitty erikseen. Back to the street ja uusia tolppahomoja kiusaamaan. Pääsinkin hyvin yllättämään kolmen koplan ja lyömään mukaan koppaamani kartan heidän nenänsä alle sormeni osoittaessa haluamaani paikkaa. Ja jatkohan olikin helppoa... Alkoi ensin hillitön kartan vääntely ja kääntely, johon välillä pyydettiin ulkopuolista apua tilanteen selvittämiseksi. Turhaan. Viiden minuutin pähkäilyn jälkeen eräs näistä päätti kuitenkin ”ottaa riskin” tyyliin, että jos mulle vain käy niin lähdetään etsimään sitä. Juuh oliko siinä sitten mitään vaihtoehtoja. Matkaahan määränpähän oli noin 5-7 kilsaa ja käsittääkseni yksi risteys (kartan mukaan, mutta tosin ei tällä saarella teitä niin hirveästi olekaan), jossa mies voisi ajaa harhaan eli lähteä kiertämään edessä olevaa järveä väärään suuntaan.
Ajettuamme tarpeeksi pitkälle selvästi väärään suuntaan järven vastakkaista puolta, saatuamme turistineuvonnasta (!!!) ohjeet kertaalleen väärään suuntaan ja opastusta muilta taksikuskeilta päädyimme kuin päädyimmekin lopulta oikeaan paikkaan. Tavoittelemani kiinteistönvälitystoimisto oli muuten ihan samassa paikassa, missä se kartan mukaan pitikin olla. 
Ei siinä mitään. Jos maailmasta löytyy joku keneltä ymmärtämystä eksymisille löytyy, niin se on juurikin tavallisesti omassa yksiössäänkin eksyvä allekirjoittanut ja tulihan siinä nyt nähtyä vähän maisemia. No harm done.
-----------
Bisneksen tekeminen sujuikin sitten paljon mutkattomammin, mutta siihen oma syynsä olikin sillä että kyseessä oli varsin kansainvälinen firma englantilaisedustajineen. Paria kämppää käytiin katsomassa, mutta tämän jälkeen johon päädyin ei tarvinnut muita päin vilkaista. Tänään vain hotellista pihalle ja äkkiä toimistolla nimet papruihin, etteivät anna tätä muille.
En viitsi liikoja tätä nyt (vielä) hehkuttaa (blogini tarvitsee jatkossakin sisällötöntä täytettä ja vittuilua muille), mutta... Ai saatana, nyt näyttäisi, että asumismukavuus alkaa olemaan sillä tasolla jolla sen kuuluukin olla. Tässä on järvinäköala, jonka (Chaweng lake) rantaan on matkaa noin 50 metriä, kipeen tyylikäs uima-allas takapihalla ja meren rantaan tästä on vain noin kymmenen minuutin kävelymatka, kuten myös ”ydinkeskustaan”. Tosin lähin rafla löytyy toki esim. jo alakerrasta. Itse kämpässä on tilaa joku 45 neliöä, parveke, iso amme, poikkeuksellisen hyvin näkyvä kaapeli-tv ja ilmainen netti jne. Ehe, ehe...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti